Nouseva, monisatapaikkainen katsomo kuuntelee hiiskumatta ja hiljaa. Lapset tai nuoret näyttävät esiintyvän lavalla innoissaan ja upeasti. Mutta tosi harmi, kun heidän ohjaajansa ei ole pyytänyt heitä puhumaan kovempaa!
Teatteriopena ja -ohjaajana tunnistan edellä kuvatun ilmiön. Jokainen teatteriopettaja varmasti kannustaa harjoituksissaan kuuluvaan äänenkäyttöön. Miksi pelkkä pyyntö puhua kovempaa ei riitä tuottamaan suureen esiintymistilaan tarvittavaa äänenvoimakkuutta?
Oma ääni on kiinteä osa persoonaamme. Rohkeus puhua ja ilmaista itseään on kiinni monestakin asiasta. Jopa terveen äänentuottoelimistön omaava lapsi tai nuori, jota ei ole koskaan kiusattu, jota on aina tuettu ja kannustettu esiintymään, voi puhua niin hiljaa, ettei ääni kanna etupenkkiä pidemmälle. Miksi?
Se miten ääntämme käytämme, on pitkälti tottumiskysymys. Oman äänen erityislaatu estää meitä vertaamasta sitä tasapuolisesti muiden äänenkäyttöön. Teatteriopiskelijalla voi olla käsitys, että hän puhuu ihan yhtä kovaa kuin kaikki muutkin ryhmässä. Tämä, varsin ymmärrettävä harhakuva johtuu siitä, että oma ääni on ainoa, jonka kuulemme sekä ulkoisesti, korvien kautta, että myös kehon sisäisesti kuuloluun ja muiden pään rakenteiden aivoihimme välittämänä. Vaatiikin aivojen uudelleenohjelmointia alkaa puhua kovempaa, sillä alkuun se tuntuu siltä, että kailottaa tai jopa huutaa.
Äänenkäytön kannalta esiintymistila on kuin soittimen kaikukoppa. Esiintyjä oppii pikkuhiljaa, kokemuksen myötä, säätelemään puheensa voimakkuutta suhteessa esiintymistilaan. Tämä voimakkuudensäätely tapahtuu automaattisesti aivoissamme sen palautteen myötä, miten oma ääni kimpoaa esiintymistilan seinistä takaisin korviimme. Siksikin teatteritaiteessa on oleellista päästä harjoittelemaan mahdollisimman paljon esiintymistilassa.
Äänenkäyttö on myös lihastyötä. Kuuluvasti puhumista voi verrata vaikkapa punnertamiseen. Jos yht’äkkiä tempaisee 50 punnerrusta suorin vartaloin, puhti loppuu kesken kaiken, lihakset tärisevät, maitohappo virtaa ja seuraavana päivänä ihan kaikki sattuu. Samoin äänentuottoon osallistuvat lihakset väsyvät, mutta toisaalta myös vahvistuvat jatkuvasta harjoituksesta. Normaaliin, ymmärrettävään puhumiseen verrattuna, suurella näyttämöllä kuuluvasti puhuminen vaatii tavanomaista aktiivisempaa ja napakampaa työtä artikulaatioon osallistuvilta lihaksiltamme, kieleltä ja koko huuliolta.
Äänen kuuluvuuteen vaikuttaa oleellisesti myös se, kuinka paljon taiteen perusopetuksen opiskelijalla on kokemusta yleisölle esiintymisestä. Jännitys yleisön saavuttua paikalle voi hiljentää harjoitustilanteissa kuuluvasti puhuneen. Esiintymisen äänenkäyttöön vaikuttaa myös se, kuinka paljon opiskelija on ollut juuri tämän kyseisen esityksen harjoituksissa paikalla. Onko omat vuorosanat opeteltu hyvissä ajoin kunnolla, vai työmuistiin hätäisesti tallentaen edellisenä iltana? Kuuluva äänenkäyttö vaatii varmuutta siitä mitä puhuu. Sitä, että on turvallinen ja kiva esiintyä ja voi luottaa omaan osaamiseensa.
Myös se vaikuttaa, onko opiskelija ylpeä omasta roolistaan ja koko esityksestä. Vai onko jutussa, tai hänelle osuneessa roolissa jotain lapsellista, noloa, haastavaa tunneilmaisua tms. Teatteriesityksen vaatima ilmaisu voi olla, varsinkin juuri opintonsa aloittaneille, haastavaa. Opiskelija esimerkiksi väittää, ettei hän edes osaa huutaa, kiukutella, olla vihainen, kiljahtaa riemusta tms. Tai avoimesti kertoa, ettei hän rohkene käyttäytyä siten kuin ohjaaja pyytää häntä roolin suojassa toimimaan. Uskallus poistua omalta mukavuusalueelta, myös äänenkäytöllisesti, edellyttää pitkäjänteistä ja motivoitunutta opiskelua turvallisessa ryhmässä. Harjoittelulla me kaikki voimme kuitenkin sen oppia, kuuluvasti puhumisen taidon.
Teatteritaiteen opiskelijoiden prosessia kuuluvasti puhumisen saralla voi tulla kannustaen seuraamaan festivaaleillemme, joissa Kuusankosken ja Kouvolan teatteriopiskelijat esittävät lukuvuoden aikana harjoiteltuja esityksiä, kohtauksia ja demoja. Ryhmäläisten tukijoukot ja kaikki teatterista kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita.
Susanna Tiitinen,
Näyttämö- ja ilmaisuaineiden opettaja
Teatterin festariviikonloppu Kuusankoskitalolla 17.-19.4.2026
Esitykset pidetään Voikkaasalissa Kuusankoskitalolla, paitsi koko perheen improkeikka galleriassa. Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy eikä ennakkovarausta tarvita. Yleisö päästetään yläaulasta sisälle Voikkaasaliin, kun esiintyjät ovat valmiina. Tulethan ajoissa, kiitos. Myöhästyneitä ei välttämättä voida päästää turvallisesti sisälle kesken esityksen. Lue lisää täältä.
Teatteriopiskelijoiden festivaali Kouvolatalolla 22.-25.4.2026
Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy eikä ennakkovarausta tarvita. Yleisö päästetään aulasta sisälle Simeliussaliin, kun esiintyjät ovat valmiina. Tulethan ajoissa, kiitos. Myöhästyneitä ei välttämättä voida päästää turvallisesti sisälle kesken esityksen. Lue lisää täältä.